Kävin lokakuun puolivälissä Jemman ja Keissan kanssa vaeltamassa. Olen aiemmin käynyt pari "koirallista" reissua tekemässä sekarotuiseni Juliuksen kanssa ja myöskin Ada-collieni kanssa, mutta tämä oli eka kerta kun valkoiset pääsivät mukaan ja myöskin eka kerta, kun minulla oli 2 koiraa mukana.

 Reitiksi valitsimme kaverini kanssa Pyhä-Luoston. Vapaata ei ollut liiemmin tarjolla joten koko reissuun oli aikaa käytettävänä vain 4 päivää. Pyhä olikin siksi riittävän lähellä, mutta maisemat on siellä jo ihan toista kuin täällä "etelässä" ja reittikin oli sopivan mittainen kahdessa päivässä taivallettavaksi eli n.35km.

 Ekana päivänä ajoimme Pyhälle ja yövyimme siellä kaverini matkailuautossa. Illalla käytiin "totuttelemassa" reissuun loimuttamalla lohta iltapalaksi yhdessä kodassa. Kyllä olikin herkullista! ;) Tehtiin myös viimeiset reittisuunnitelmat ja tarkastettiin bussiaikataulut. Ja onneksi tarkastettiinkin, muuten oltaisiin saatu aamulla ihmetellä, että missä bussi viipyy, kun se olisi tullut 1h myöhemmin, kuin mitä luulimme... =/

 Aamulla hypättiin Pyhän tunturihotellin pihasta bussiin jolla oli tarkoitus huristella Luostolle, valitsemallemme reitin aloituspaikalle. Kyllä katsoi pikkubussin kuski kaksi kertaa, kun menin rinkka selässä ja 2 valkoista mukanani kysymään, että ottaisiko hän meidät kyytiin. =)  Ja ottihan hän. Osuttiin tuonne "ruuhkakauden" ulkopuolella joten muita matkustajia bussissa ei ollut ja kukaan ei siis ollut esittämässä vastaväitteitä siitä mahtuisivatko tytöt kyytiin. Likat matkustivatkin koko bussimatkan ihan nätisti. Niistä ei kumpikaan ole ollut aiemmin bussissa, mutta kun muuten ovat hyviä reissaajia niin en uskonut ongelmia tulevankaan. Jemma nukkui käytävällä ja Keissa kuskin vieressä bussin etuosassa. Onkohan kuskia jännittänyt?! Ainakin hän hyvin hillitsi itsensä ensihämmästyksen jälkeen!  ;)

 Luoston hotellilla hypättiin pois bussista ja lähdettiin taapertamaan. Heti alkuun n. 1km lämmittelyn jälkeen tuli eteen eka koitos, Luoston huippu jonne vei n.560 porrasta...

Ja maisemat huipulla olivat mahtavat! ...kuten kuvasta näkyy...  ;)  Tässä kohtaa on kyllä kiitettävä koiruuksia. Tuo portaitten kiipeäminen kävi huomattavasti sujuvammin, kun oli hihnojen päässä 2 ylienergistä otusta, jotka eivät vielä tuossa vaiheessa ymmärtäneet, että matkaa olisi vielä "hieman" jäljellä...

 Tuolta huipulta lähteisämme tuli eka "ongelma" eteen. Maasto oli hieman kivikkoista (kuten kuvasta näkyy) ja sumun takia myöskin liukasta. Alamäkeen eteneminen kaden koiran kanssa oli siis jo muutenkin ihan riittävän vaikeaa, mutta sitten korat näkivät elämänsä ensimmäiset porot! Pieni tokka hölkytteli sumusta esiin ja jäi meitä pällistelemään. Jemma ja Keissahan olivat AIVAN innoissaan ja kun porot vielä päättivät lähteä samaan suuntaan kuin me ja kulkivat edellämme polulla pitkän matkaa aina välillä jossain vähän vilahtaen, niin voitte kuvitella kuinka onnellinen minä olin! Jem ja Keis kun olisivat oikein mielellään menneet tekemään porojen kanssa vähän läheisempääkin tuttavuutta...  =/ 

  N. 11km jälkeen koiratkin alkoivat ymmärtää, että nyt ei ollakaan tavan lenkillä ja meno alkoi hieman rauhoittua. Se oli kyllä ihan positiivista, koska ajoittain polut todellakin kulkivat tuolla rakassa eli kivikossa ja siellä sai olla jo ilman koirien intoakin tarkkana mihin jalkansa asetti.

  Illalla päästiin autiotuvalle joka oli n. puolivälissä reissua ja AIVAN MAHTAVASSA paikassa! Kapustan tupa oli mahtavasti sijoittuneena kahden huipun välissä, mutta kohtuu korkealla kuitenkin, että sieltäkin oli hienot näkymät. Ja koska ruuhka aika, eli ruska-aika oli jo mennyt niin saimme majoittua tuvalla ihan ominemme aivan rauhassa.  Illalla kelikin kirkastui ja alkoi pakastaa, kuu ja tähdet tulivat esiin ja jopa revontulia näkyi! =) Ja kaiken kruunuksi illalla alkoi kuulua ulvontaa! En tiedä pitikö konsertin sudet vaiko jonkin tarhan huskyt, mutta se kyllä kruunasi kaiken! =)

 Aamulla kun lähdettiin jatkamaan matkaa oli pakkasta, maa kuurassa, taivas aivan kirkas ja aurinko nousemassa --todella erinomainen keli kävellä ja antaa mielensä levätä. =)  Koiratkin ottivat nyt  aamusta asti rauhallisemman tahdin, joten kulku oli helpompaa minullekin.  Keli pysyi upeana koko päivän ja olimme takaisin Pyhällä ja autolla jo alkuiltapäivästä. 

  Koska olimme jo noin aikaisin takaisin Pyhällä päätimme lähteä jo samantien kotimatkalle. Ajoimmekin lähes puoliväliin asti ennenkuin pysähdyimme yöpuulle. Ei tarvinnut unta kauaa odotella kun pään tyynyyn laittoi! ;)

 Aamulla huristeltiin kotia. Kyllä oli koiruudet vielä kotonakin ihan rauhallisia ja kiipesivät tyytyväisinä sänkyyn nukkumaan, kun vein ne kotiin ja lähdin itse hakemaan Sissiä hoidosta.

 Oli kyllä hieno reissu ja nyt kun tuli kokeiltua, että viitsiikö noita kahta ottaa mukaan, niin kyllä viitsii! Jos ei sitä porojen kohtaamista lasketa, niin koirat olivat todella helppoa ja mukavaa matkaseraa koko reissun. =)  Täytyy varmaankin ruveta suunnittelemaan ensikesäksi jotakin pidempää reissua....  ;)

Keissa ja Jemma ottaavat rennosti Kapustan autiotuvalla. =)