Viikonloppuna käytiin Sissin ( Mis-Zer Put Me Down ) kanssa ensimmäisissä mejä-kokeissamme. Lauantai meni Sissin osalta rennosti lepäillessä ja voimia kerätessä ja omalta osaltani uusia juttuja opetellessa ja kisajälkiä tehdessä. Työparikseni ja ohjaajakseni sain siskoni Tiian joka ehti jo viimekesänä käydä lajiin tutustumassa. Ensimmäiseksi tehtiin yksi voittajaluokan jälki. Siihen saimmekin aikaa tuhrattua, sillä maastot olivat molemmille oudot ja vähäisestä kisakokemuksestamme johtuen epäilimme maastoa turhankin haastavaksi.... =/ Onneksemme seuraavana päivänä selvisi, että sekin jälki oli hyvin tehty ja maasto ok! Kyllä vierähti kivi sydämeltä... ;) Toinen jälki minkä päivän/illan aikana teimme oli minulle opastettavaksi tullut avo-jälki. Tälle jäljelle oli kuitenkin selkeä maasto ja jäljen teko onnistui ilman suurempia ongelmia ja kommelluksia. =) Myös sen opastaminen meni seuraavana päivänä ihan hyvin.
Sunnuntai 7.6.2009 oli varsinainen kisapäivä. Järjestävinä seuroina toimivat Kymenlaakson mäyräkoirat ja Metsästyskerho Paukku. Sissin jäljen tuomaroi Aila Pekkarinen. Aamulla vuoronumeroita nostaessamme nappasin lapun nro:1 ja pienistä säädöistä johtuen pääsimme Sissin kanssa toisena koirakkona starttaamaan jäljelle. Ensin kuitenkin kaikkien koirien paukkuherkkyys testattiin metsästysmajan pihassa. Sissillä ei ollut paukkutestissä mitään ongelmia.
Jäljelle pääsimme lähtemään klo.10.24. Tämä oli myöskin aivan ensimmäinen kisajälki/kisasuoritus jonka mejä-kokeissa näin, joten mitään paineita tai odotuksia ei ollut, kun ei ollut minkäänlaista vertailupohjaa tai tietoa miten homma käytännössä menee. Tuomari ohjeisti hyvin, kun kerroin olevani ensimmäisissä kokeissani. Sissillä ei murheita tai paineita ollut. Se kun haistoi veren, niin heti alkoi veto jälkeä kohti... Sissi hoitikin homman hyvin kotiin. Alussa se kääntyi pariin otteeseen katsomaan, että mikäs nyt on homman nimi, kun narun päässä on niin hiljaista ( kotona olen matkan aikana ajoittain kehunut sitä, mutta kokeessa koiraa ei saa kehua kesken jäljestyksen). Neiti kuitenkin jatkoi molemmilla kerroilla itse ja hyvin jäljestystä. Ekassa kulmassa se teki pienen tarkistuslenkin ja kävi tervehtimässä tuom.harjoittelijan ja minut, mutta kehotuksesta palasi jäljelle ja jatkoi samaan tehokkaaseen tahtii eteenpäin. Tokassa kulmassa se tarkasti makuun ja jatkoi samantien eteenpäin ilman lenkkejä. Pari kertaa se kävi tarkistamassa tuoreihkoja hirvenjälkiä, mutta vain n.oman mittansa ja aina palasi itse jäljelle. Kaadolla se nuoleskeli hirvensorkan ja heilutteli sille onnessaan häntää ja käyttäytyi siis erinomaisen "oikein" eli oli kiinnostunut, mutta ei ruvennut syömään/raatelemaan kaatoa. ;) Maasto oli osittain erittäin mukavaa mustikanvarpuista mänytkangasta ja osittain ohjaajalle ei niin helppoa suoryteikköä.... =/ Sissille maasto ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaisia ongelmia. =) Aikaa meillä meni tuolle n.900metrille 23min ja kuulemma vauhtia saisi hieman hidastaa, että tarkkuus ei kärsisi. :)
Arvostelu:
Jäljestämishalukkuus 0-06 6
Jäljestämisvarmuus 0-12 11
Työskenelyn etenevyys 0-10 9
Lähdön,kulmauksien,makauksien jakatkon selvittämiskyky,sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 14
Käyttäytyminen kaadolla 0-03 3
Yleisvaikutelma 0-05 5
Laukauksen sieto: hyväksytty pisteet: 48 palkinto: 1.
Koeselostus: Rauhallinen,ohjattu lähtö,jonka jälkeen lähdetään maavainuiseen todella tarkkaan jäljestystyöhön. Muutama epäröinti 1.osuudella ,mutta kehoituksetta(vai kehoituksella?!?,ei saa selvää..) jatketaan. 1.kulma pienellä rengastuksella ja makuu merkataan hyvin. 2. osuus jälkitarkkaa työtä ja 1 koiranmittainen tarkistuslenkki. 2.kulma tarkasti ja makuu hyvin merkaten. 3. osuudella jälkitarkka jäljestys jatkuu aina kaadolle asti ja kaatoa jää tutkimaan. Lupaava jälkikoira.
Hienoa Sissi! Ei voi muuta sanoa! =)

Sissi hävisi 1 pisteellä kokeen parhaalle koiralle jaetun kiertopalkinnon... Ei siis ollenkaan huono aloitus koeuralle! ;)