Sissi sitten tuossa menneellä viikolla "avasi pään" saaliissaan ja heti komeasti peuralla aloitti!  =) Ikävästi oli sattunut peurakolari tuossa Vaalimaalla keskellä päivää (henkilövahinkoja ei sattunut! ) . 2 peuraa oli juossut tielle ja auto oli osunut niistä toiseen. Se lopetettiin pakanpäälle (halvaantunut), mutta se oli maidossa ollut naaras joten oli oletus, että metsään juossut oli sen  vasa.  Niimpä sitten päätimme lähteä katsomaan josko tuo vasa löytyisi vielä lähimetsästä. Peuralupa kun seurallamme kuitenkin oli. Passimiehet paikoilleen ja mie lähin Sissin kanssa etenemään kolaripaikalta jälkeä pitkin. Ei kyllä tarvinnut neitiä innostaa, kun se oli ensin päässyt tutkailemaan lähietäisyydeltä kuollutta kolaripeuraa...  Heti meni nenä maahan, kun tiestä yli mentiin ja vaikka jouduttiin ylittämään jäinen kynnöspelto jonne ei varmastikaan pahemmin hajua jäänyt, niin kyllä teki neiti hommia häntä pystyssä ja jäljesti otuksen metsään. Kun Sissi pääsi metsään ja rehevämpään maastoon, niin vauhti kiihtyi siihen malliin,että minulla ei ollut enää toivoakaan seurata näköetäisyydellä perässä joten jäin odottelemaan ja kuuntelemaan alkaisiko jostain kuulua ajohaukku. Ajohaukkua en ehtinyt kuulemaan ( sitä ei Sissi varmastikaan ehtinyt antamaan...) , kun pienen tovin päästä kuului pari laukausta! Odottelin vielä paikallani kun alkoi kuulua kauhea rytinä. Mietin jo, että olivatko laukaukset menneet huti ja nyt tulee peura syliin, kun rytinä oli niin kova! ;) No, Sissihän sieltä tuli miljoonaa. Kävi tarkastamass missä olin, vingahti pari kertaa, kääntyi ympäri ja lähti vauhdilla takaisin sinne mistä oli tullutkin. Nyt lähdin jo itsekkin juosten koiran perään, että pääsisin katsomaan minne se menee (Sissillä ei ollut tutkaa) ja mitä tapahtuu.  Soitin jo isällenikin joka oli passimiehenä, että mikä on tilanne...  Ja nurinhan siellä peura oli! =)  Rauhallisesti oli peura tullut metsästä ja välillä pysähdellyt vähän taakseen kuuntelemaan ja siihen oli sitten isäni päässyt sen pellolle ampumaan. =)  Sissikin jäljesti itsensä kaadolle. Isäni kommentin mukaan aivan samaa jälkeä, kuin mitä peura oli tullut. Vähän jäi harmittamaan, että Sissi ei ehtinyt ajolle asti ( neiti antaa ainakin toistaiseksi ääntä vasta kun on aivan eläimen kannassa/ näköetäisyydellä) , mutta ei tuosta kyllä siltikään voi olla kuin iloinen! Hienosti lähti neiti jäljelle ja hoiti homman aivan kuten kuuluikin ja kun saalistakin saatiin, niin tuohan oli suorastaan hyvä suoritus! =) 

 Kaadolle päästyään Sissi oli aivan innoissaan, mutta kyllä noin iso elukka vielä sen verran pelotti, että sen enempää ei uskaltanut kuin käydä sieltä täältä haistelemassa (kilometrin mittaiseksi venyneenä! ;D ).  Tästä on hyvä jatkaa!  =)

Onnea Isukille ja Sissille!  Se kun oli molemmille eka peura.  ;)

ETTÄ MÄ OON HYVÄ!  ;)